Hyppää sisältöön

Käännös tehty koneellisesti käyttäen Google Translatea

Koivistonmäki, valokuvanäyttelyn juliste, rajattu versio.

Koivistonmäki -valokuvanäyttely

Koivistonmäki -valokuvanäyttelyn juliste17.1.-24.4.2016

Riihimäen kaupunginmuseon uudessa näyttelyssä tutustutaan Koivistonmäen pientaloasuinalueeseen 1970-luvun kuvien kautta. Museon näyttelysalin seinät ovat täynnä VR:n Riihimäen kamerakerho Ry:n vuonna 1974 kuvaamia Koivistonmäen rakennusten kuvia.

Koivistonmäkeen kohdistui 1970-luvulla huomattavaa muutospainetta. 1900-luvun alussa rakentuneella alueella oli voimassa vuonna 1925 vahvistettu asemakaava, joka antoi mahdollisuuden huomattaviin ympäristömuutoksiin. Keskustelu Koivistonmäen kohtalosta oli käynyt kuumana jo pitkään. Kamerakerhon kuvissa onkin nähtävissä selvästi dokumentaristinen ote. On tallennettu mahdollisesti pian katoavaa rakennusperintöä.

Riihimäen Koivistonmäki on keskustan välittömässä läheisyydessä oleva omaleimainen asuinalue. Sijainnistaan huolimatta Koivistonmäki on huomaamaton, lähes eristetyn oloinen alue. Näkymät keskustasta on suljettu kerrostalojen myötä. Vasta alueen sisällä voi ymmärtää sen kaupunkirakenteellisen merkityksen ja havaita sen erikoispiirteet. Koivistonmäen syntyhistoria näkyy alueen korttelirakenteessa, rakennusten luontevassa mäkiseen maastoon sijoittumisessa ja rakennusten monimuotoisuudessa. Koivistonmäessä on suuret korkeusvaihtelut ja alueella on muutamia hyvin jyrkkiä rinteitä.

Asuinalue rakentui hyvin lyhyessä ajassa 1900-luvun alussa. Karan kartanon, Penttilän tilan ja Ryttylän kartanon vuokramaille rakennettiin pää- ja talousrakennukset siten kuin ne mäkiseen maastoon parhaiten asettuivat. Tontit sijaitsivat maanomistajien suunnittelemien katulinjausten varsilla, vaikka varsinaisia katuja ei vielä ollutkaan.

Asuinrakennuksia on laajennettu myöhemmin eri aikoina ja eri henkilöiden toimesta, joten erilaiset ratkaisut ovat olleet väistämättömiä. Näin on syntynyt Koivistonmäen tyypilliset piirteet.

Koivistonmäelle on 1910-luvulta lähtien suunniteltu asemakaavoja, joihin on sisältynyt isoja kerrostaloja ja liikerakennuksia. 1960-luvun lopulla mäen päälle suunniteltiin jopa kahdeksankerroksisia tornitaloja. Vasta 1980-luvulta lähtien suunnitelmissa on ollut lähtökohtana olemassa oleva kaupunkirakenne ja rakennuskanta. Nykyisin uudis- ja lisärakentamisessa pyritään säilyttämään historiallisen työväen asuinalueen piirteitä.